Vuoden 2020 lopussa voimaan tulleen asetuksen mukaan moniasuntoisten rakennusten, eli lähinnä kerros- ja rivitalojen, käyttöveden laskutuksen on perustuttava mitattuun kulutukseen. Uudis- ja putkisaneerauskohteisiin tulee asentaa etäluettavat vedenkulutusmittarit.
Etäluettavia vesimittareita on käytännössä kolme erilaista päätyyppiä. Tässä artikkelissa käymme läpi eri vaihtoehdot sekä niiden hyvät ja huonot puolet.
1. Itsenäinen vesimittari
Itsenäisesti toimiva paristokäyttöinen, etäluettava vesimittari soveltuu hyvin pienempiin kohteisiin, kuten alle 20 asunnon taloyhtiöihin. Kyseessä on täysin itsenäinen järjestelmä, joka ei tarvitse erillistä keskusyksikköä vaan lähettää vedenkulutustiedot eteenpäin radiotaajuusmastojen kautta.
Hyvät puolet: Helppo asentaa, sillä järjestelmä ei tarvitse kaapelointeja tai keskusyksikköä. Järjestelmä on käytännössä huoltovapaa, sillä paristot kestävät mittarin eliniän.
Huonot puolet: Järjestelmä vaatii toimiakseen radiotaajuusmastot, joten se ei välttämättä toimi kaikkialla, esimerkiksi syrjäseudulla. Toimivuus kannattaa aina varmistaa ennen järjestelmän asentamista. Kyseisen järjestelmä asennus vaatii aina laitevalmistajan erillisen palvelun. Myös vedenkulutustietojen lukemiseen etänä tarvitaan valmistajan erillinen ohjelma.
2. Vesimittari keskusyksiköllä
Hieman isompiin kohteisiin eli yli 20 asunnon taloyhtiöihin voidaan asentaa järjestelmä, jossa huoneistokohtaiset vesimittarit ovat paristokäyttöisiä, mutta tieto kulkee keskusyksikköön. Keskusyksikkö voidaan sijoittaa esimerkiksi taloyhtiön tekniseen tilaan. Suuremmissa kohteissa mittareiden ja keskusyksikön välistä yhteyttä voidaan vahvistaa signaalivahvistimilla.
Hyvät puolet: Paristokäyttöiset mittarit eivät vaadi kaapelointia, joten asennus on helppoa uudis- ja saneerauskohteisiin. Keskusyksikkö voidaan yhdistää internetiin, jolloin kattavat kulutustiedot liikkuvat automaattisesti ja luotettavasti isännöitsijälle. Vedenkulutusmittarit voidaan myös liittää taloyhtiön omaan automaatiojärjestelmään, jolloin laitetoimittajan erillistä pilvipalvelua ei tarvita.
Huonot puolet: Keskusyksikkö ja signaalivahvistimet vaativat sähköä. Signaalivahvistimien asentaminen tuo omat haasteensa ja kustannuksensa.
3. Täysin langallinen järjestelmä
Kolmantena vaihtoehtona on täysin langallinen järjestelmä eli huoneistokohtaisten vesimittareiden ja keskusyksikön välille tulee piuhat. Järjestelmä sopii hyvin uudiskohteisiin.
Hyvät puolet: Varmatoiminen ja huoltovapaa järjestelmä, joka tarjoaa luotettavaa, reaaliaikaista tietoa ja mielenrauhaa sekä erinomaisen tietoturvan. Paristoista ei tarvitse huolehtia ja tiedonkulkuun ei tule katkoksia. Signaalivahvistimia ei tarvitse asentaa. Vedenkulutusmittarit voidaan liittää taloyhtiön omaan järjestelmään, jolloin laitetoimittajan erillistä pilvipalvelua ei tarvita.
Huonot puolet: Järjestelmistä kaikkein raskain ja hintavin. Vaatii runsaasti kaapelointitöitä. Ei sovellu helposti saneerauskohteisiin.
Järjestelmien lisävarusteet
Järjestelmiin on saatavissa erilaisia lisävarusteita ja ominaisuuksia, joilla helpotetaan asuntokohtaista seurantaa. Huoneistoihin voidaan asentaa omat näytöt, jotka ovat yhteydessä vesimittareihin. Lisäksi näyttöihin voidaan asentaa lämpötila- ja kosteusanturit.
Huoneistokohtaisten näyttöjen avulla asukkaat voivat itse seurata asuntonsa vedenkulutusta ja lämpötiloja, mutta tieto kulkee myös taloyhtiölle ja urakoitsijalle. Tietojen perusteella asunnon tilannetta voidaan tarkastella etänä, jolloin vältytään mahdollisilta turhilta huoltokäynneiltä.
Mikäli taloyhtiössä on käytössä laaja pilvipalvelu, asukkaat voivat ladata puhelimeensa sovelluksen, jonka avulla omaa vedenkäyttöä on mahdollista seurata päivä- tai kuukausikohtaisesti.
